Brigidan kaaoksenhallintaa

Mitenkäs tässä nyt näin pääsi käymään? Brigidasta on tullut likipitäen täysipäiväinen webbisivun vääntäjä? Ihan viattomastihan se lähti liikkeelle, laiskakseltaan päivittyvistä omista sivuistani. Sitten siihen nakkiin lisättiin elävöitysseuran sivut jotka päivittyivät aluksi vielä laiskemmin. Toistaiseksi kaikki hyvin, siihen asti kunnes seuran sivuille alettiin puuhaamaan pirun isoa uudistushässäkkää ja kokeneemmat päivittäjät poistuivat takavasemmalle. Samaan aikaan alettiin suunnittelemaan pikkuseuran omia sivuja ja sitten vielä pyydettiin arkeologian harrasteporukan sivuja väsäämään. Ennen kun huomasikaan, sitä päätyi siis neljän eri asteisen projektin pariin ihmettelemään -ja vielä ihminen joka on tähän asti jättänyt ihan suosiolla tuollaiset hommat muille. Että kumman tutuiksi on tässä sitten viime aikoina tulleet kaikenmaailman kirjanyhdistelmät... :P

Tulipahan testailtua erinäisiä värjäysaineita ja värjättävää materiaalia tässä... Osa onnistui paremmin ja osa huonommin mutta koitettu on nyt niitäkin ja jos ei muuta tullut niin kokemusta ainakin. Ja komean väristä nahkaakin sen lisäksi!

Lankaa tuli siis koitettua värjätä punajuuren naateilla kun kerran mökiltä niitä tuli sadonkorjuussa -ja uskaltaisin väittää että naattia tuli moninkertaisesti itse juureksiin nähden... Pieni into heräsi ja kompostin sijaan nakkasin naatit kassiin ja raijasin kotiin. Liottelin naatteja ämpärissä pari päivää ja komeasti liemi ottikin väriä, hieno punajuurenpunainen tuli pelkällä liottamisella. Homma keikahtikin vähän päälaelleen kun naatteja alettiin keittämään, punaisuus hävisi ja lopulta liemi oli tummanruskea... Esipuretetut langat sekaan (200 g  villaa) ja loputulos oli... Vaaleankeltainen. Ei siis riemuntuuletuksia täältä suunnasta, mutta käyhän se pohjaväriksi jollekin tulevalle erälle. Indigoa tai krappia päälle ja ihan pätevähän siitä voi tulla.

Lankojen värjääminen tällä erää meni siis vähän metsään, mutta onneksi sitten tuli Haarniskaneuroosin Knotten kanssa pistettyä pystyyn sessio kokeellisesta nahanvärjäämisestä. Isännälle vyötä ja omaa puukontuppea meni eri purkkeihin likoamaan, tarkoituksena värjätä vyö mustaksi ja tuppi punaiseksi. Mustaa tulikin ja niin hieno ettei mitään määrää! Punainen on vähän vaiheessa vielä, se on värjääntymässä edelleen mutta mikäs kiire tässä...

Musta siis tuli ihan kasviparkitulle nahalle ilmeisen vanhalla värjäysmenetelmällä -ainakin materiaalit ovat olleet olemassa jo pari vuosituhatta ja tekniikka kovin yksinkertainen... Koko homma yksinkertaisuudessaan meni niin, että ruosteisia raudankappaleita liotettiin n. 2 dl:llä etikkaa terästetyssä vedessä vajaan viikon, jonka jälkeen iskettiin nahka sekaan ja annettiin olla 2 päivää, lopputulos on täydellisen tasainen, kiiltävä pikimusta! Vyöhön vielä jo valmiiksi odottelevia niittejä niin a vot kun tulee hieno :)

Tässä vielä maistiaisia rautaliemestä: Kuvassa vyö on ollut liemessä noin puolen tuntia...

Tuntuu olevan syksyn väri tämä punainen tai ainakin punertava. Parvekkeella viljelykset punertavat ja projektitkin ovat kovasti punasävytteisiä... 

Viljelykset siis tältä syksyltä tuntuvat olevan koko lailla paketissa. Tomaatit ovat ehkä vähän myöhässä ja ovat tuottaneet satoa vasta ihan tässä viime päivinä, raakileitakin on vielä vaikka miten. Nyt tässä sitten vaan pähkitään tasapainoa riittävästi kasvamisen ja liian kylmyyden välillä eli koska olisi pakko ottaa tomaatit sisälle pimeään kaappiin jatkokypsymään, yöpakkasia kun on jo alkanut paikka paikoin olla... Komeasti punertaa myös chilipuskassa, niitä on tulossa oikein useampia yksilöitä ja ne ovat kamalan isojakin jo :). Yksi on puoliksi jo punainen, toinen tuntuu olevan viehtynyt goottitunnelmiin kun näkyy olevan tumman violetti? Ja ne muut sitten tietysti vihreitä vielä. Hidasta toimintaa...

Myös hyötykasvikuivurissa punertaa! Menin sitten hankkimaan uuden lelun itselleni, ja kuivuri on pörissyt melkein nonstoppina pari viikkoa jo. Paitsi että perinteisiä ruoka-aineita (hyvää vauhtia kehittymässä addiktio kuivattuihin ompunviipaleisiin!)  siellä on innokkaasti kuivattu myös veri- ja verihelttaseitikkejä joista verihelttaa on kasassa jo ihan kiitettävän paljon, melkein käyttökelpoisen padallisen verran jo, ja veriseitikkiäkin paljon enemmän kun viime vuotiseen yhdistelmäpadalliseen (veri ja veriheltta) saatiin kasaan rääpittyä. Ja ei kun värjäämään..! Sinerrystäkin on haaveissa, pakastimeen on kerätty suomuorakasta jo useamman muhkean sienen verran. Vielä sitä tarvittaisiin lisää mutta kasassa on toki jo padallisen alku... :)

Punertavan sävyn sai myös viikinkiarkun kansi, kun se ensin Seppä Tervaraudalta takasin saatiin komeiden saranoiden kera. Hienot saranat tosin eivät poista sitä faktaa että se on edelleenkin liimapuulevystä kasattu, mutta parantaa lopputulosta silti :) Erityisen hienon loppusilauksen teki värillinen vaha jota sitten intouduin läträämään arkun pintaan, hiukan tummempi punertavanruskea sävy ja voi että tuli nätti! Mutta kun se on sitä liimapuuta, nyt se ei tosin ihan niin pahasti paista kuin ennen, värillinen vaha näemmä vähän häivytti pintakuviota mikä on ihan hyvä juttu... Jos jossain vaiheessa vielä olisi aikaa suorittaa kaiverrukset uudempaan vielä vähän keskeneräiseen (ja huomattavasti autenttisempaan) arkkuun niin olisi jo melkein runsaudenpula mitä laatikoihin tulee. Säilytysongelma ainakin.. :)

Jaajuu, on niitäkin mitkä ei punerra eikä ole säilytysongelmaakaan. Kyseessä on jääkaapin ovessa roikkuva pari Rammsteinin lippuja. Yay!

Terveisiä Saltvikista!

Taas viikinkileiri takana, ja täytyy sanoa että tapahtumarikas se ainakin oli koko lailla. Hyviä hankintoja tuli tehtyä (nyt on meilläkin oma keraaminen pata!) ja pidettyä hauskaa, pääasiassa kotimaisin voimin tosin kun olivat kasanneet kaikki suomalaiset yhteen ainoaan päätyyn leiriä... Mistäs kummasta johtuukaan... :)  Yksi komeimmista hetkistä oli esimerkiksi narriporukka Jauvet'n ja naapurileirin lauluniekan yhteistyössä, vähäsen kilpalaulanta-mentaliteetillakin laulettu In The Trade Of Jester (linkissä myös Jauvet'n laulamana). Väriäkin saatiin, esipuretettujen lankojen kylmävärjäys krapilla onnistui oikein kivasti vaikka enemmän olisi lankoja pitänyt liikutella liemessä, nyt jäivät läikikkäiksi. Hassua niissä  oli se, etteivät huuhdellessakaan päästäneet väriä oikeastaan ollenkaan, ei edes testimielessä mukaan heitetty nenäliinan kokoinen pellavatilkku josta tuli oikein kylmän marjapuuronpunainen, suorastaan ihku :) Ammoniakkijäkälä-värjäys meni vähäsen reisille, lankaa oli kai ihan liikaa kun melkein puolivuotias sormipaisukarvelitku antoi ensin ymmärtää antavansa vaaleaa violettia mutta haalistui kuivaamisessa jonnekin vaaleanharmaan nurkille. Kantapäään kautta oppii, ja tämähän siis tietää vain uutta kokeilua! :D

Värjätä piti muutenkin oikein urakalla ja projektia oli muutenkin mukana vaikka muille jakaa, mutta jostain kumman syystä leiri muuttui riisipelloksi kesken markkinoiden ja vähän jarrutti harrastamista kun pitikin sitten alkaa elävöittämään pakolaisleiriä kesken kaiken. Rankkasateen jälkeen saatiin nimittäin iloksemme huomata että markkina-aluetta reunustavan tien vierustan salaojitus ei toimi alkuunkaan ja  vastapäisen pellonkin sadevedet valuvat markkina-alueelle. Sade itsessään ei tuntunut juuri missään, meidänkin teltta kesti oikein hienosti -ongelma alkoi siinä vaiheessa kun tulvavesi nousi teltan alle. Sytytys oli vähän myöhäinen ja piuhat pitkät, kun meidän teltta ei ollut varsinaisella pahimmalla kriisialueella niin minä ja isäntä onnistuttiin ignooraamaan aluksi koko vedentulo ja kuittaamaan vähän kauempaa kuulunut älämölö ajatuksella "tietystihän sitä vettä on kun on vasta satanut...". Eli siis isäntä käänsi kylkeä ja minä otin kirjan (Odinnin ratsu, suosittelen!) esille, kunnes meidän teltan ovelle tultiin koputtelemaan ojankaivuuavun tarpeessa. Siinä vaiheessa sitten vasta kurkattiin ensimmäistä kertaa ulos -ja leirikunnan ohi menevän polun paikalla olikin joki. Järkytys oli melkoinen...

Silloin vielä ei tajuttukaan miten paljon vesi tulee vielä nousemaan, vaan ruvettiin kummatkin ojankaivuuseen suoraan punkasta, isäntä veti sentään housut jalkaan mutta meikäläinen paahtoi menemään pelkällä alusmekolla -ja siinähän sitten kävi niin että kun vesi nousi niin paljon että oli meidänkin teltan vuoro tulla evakuoiduksi oli vaatetus jo viimeistäkin neliösenttiä myöten märkä. Huumorintaju loppui silloin kun teltan tyhjennys oli melkein valmis -ts. koko matkatavaraläjä oli jo raahattu ylärinteeseen- ja joku turistinpässi tuli eteen keekoilemaan ja ystävällisesti ilmoittamaan että "sulla näkyy tissit!!!1!!" (taisin aiheuttaa traumoja reppanalle reippaalla avautumisella mutta edelleenkin olen sitä mieltä että tuli ihan aiheesta. Oli likellä ettei tullut henkirikostakin.).  Koko homman kruunasi se, että satuin astumaan vielä naulaan siltaa ojan yli pykätessäni :o/ Ei tosin niin huonosti ettei hyvääkin, reipas katastrofi yhdistää porukkaa näemmä paremmin kuin mikään muu ja mustan (tai sitten muuten vaan mutaisen) huumorin määrä jota siellä lapionvarressa viljeltiin oli ihan uskomaton, ja tulvakansan keskinäinen solidaarisuus huippuluokkaa. Siitä tunnelmasta oli hyvä jatkaa sitten viimeisenä leirin päivänä, lauantaina kun taas markkinat saatiin potkaistua uudelleen käyntiin.

Jos joku kaivuuporukasta sattuu tämän lukemaan niin vielä kerran kiitos kaikille, ihania olette!!

Lautanauhainspiskin voi edelleen hyvin, mutta kun Turun keskiaikamarkkinat tuloillaan ja niiden tiimoilta edessä turistinähtävyytenä olo Turun linnassa, pitäisi viimein saada se ensimmäinenkin 1400-luvun mekko kuntoon. Tosin koska jostain tarkemmin määrittelemättömästä syystä enemmän kuitenkin kiinnostaa 1300-luku, oli ajatus keskittyä vuosisatojen vaihteeseen ja tästä hyvästä sitten päädyttiinkiin lyhythihaiseen etunyöritettyyn mekkoon mallia Berryn herttuan Très Riches Heuresin kesäkuu. Materiaalina sai toimia ihan käsittämätön löytö, meidän vanhat kesämökin oviverhot jotka ovat kuin ovatkin villaa, kalanruotokuvioista keltaisella ja valkoisella värityksellä. Vähän karheata ihan sellaisenaan, mutta eipä haittaa isommin kun sinne tulee kuitenkin alusmekko alle.

Perustana meinasin käyttää Herjolfsnesin mekkomallia 39,  tosin pienillä muokkauksilla kun kerran alkuperäinen on ihan vaan pään yli vedettävä. Eli ei kun reippaasti leikkaamaan ja sitten vasta miettimään että tuleeko siitä tulosta ollenkaan -kun en ole aiemmin tehnyt nyöritettävää enkä edes oikein kunnolla istuvaakaan mekkoa niin sormi meni vähän suuhun jo tuossa kohtaa, tosin siis hyvän aikaa leikkaamisen jälkeen vasta.. Nyt on sitten jännät paikat kun kokeneemman istutettujen vaatteiden tekijän pitäisi antaa tänään opastusta kunnolla mekon kunnolla istuttamisessa. Ihanaa kun on tuollaisia kavereita :)

Edit: Niinpä sitten meni suunnitelmat taas uusiksi, ja kaverillisen avun sijasta oli turvauduttava kotoisempaan apuun eli työllistettävä (taas) tuota meidän isäntää. Näky oli varmaan aikamoinen kun karvainen mies ompelee mekkoa emäntänsä päälle -saumasta, toisesta ja neljännestäkin ja sitten vielä vähän piukemmaksi joka puolelta.. Mutta kyllä, vallan hyvä tuli ainakin toistaiseksi, oikein napakka ja tuettu olo oli siellä sisään harsittuna!

Värjäyskausi on nyt mukavasti saatettu käyntiin, viidestä liemestä tuli ihan ulos ihan kunnioitettava määrä hienon väristä lankaa. Krapista saatiin kolme värierää, koivunlehdestäkin olisi varmaan tullut kolmas jos olisi ollut enää lankaa millä värjätä :)

Lankaa siis pitäisi käyttääkin johonkin, ja nyt on hyvin päällä inspiraatio kutoa lautanauhaa -motivaatio ehti olla jonkun aikaa hiukan kadoksissa mutta on nyt palannut taas varsin hyvinvoivana. Tällä hetkellä on meneillään leppoisan nelimetrinen loimi josta on tarkoitus tulla vyö meidän isännälle. Nauhan kuvio on yksinkertainen, ihan vaatimattomasti ainaeteenpäin-kudottava ja muistuttaa jotakuinkin traktorin jälkiä joten siitä nauha sai työnimensäkin, traktori on siis tekeillä :) Ei niin simppeliä etteikö vähän kokeellistakin yritystä olisi, testailin tuppilohulpion kutomista nauhan reunoihin ja tuloksena on.. no, jotain ainakin, se näyttää tällä hetkellä suurimmaksi osaksi oikealta muttei ihan täysin.

Ja kun yhdessä on vielä metri poikineen jäljellä (noin 1/4 kudottu) niin nyt on sitten jo hyviä ideoita odottamassa vaikka miten. Aikomuksena siis on lähitulevaisuudessa (tai no, jossain vaiheessa ainakin) kutoa seuraavanlaisesti:

• Harmaa-ruskeansävyinen vyö (jämäkerien upotusprojekti jo valmiiksi loimitettuna)
• Punainen vyö Museum of Londonin nauhan 423 tyyliin -villasta tosin silkin sijaan (metalliosat jo hankittuina Hiien kissalta)
• Pinkki-keltainen ryhmittäin käännetty nauha (menneen viikonlopun sadosta ihan ampparijätskin värillä, ihan pakko! XD )
   

Ihan sivuhuomautuksena, nyt täytyy vähän ihkuttaa: On mulla hieno mies! Isäntä väänsi eilen pronssispiraaleita porakoneella ja sukkapuikolla se verran että nyt on sitten materiaalit todelliseen viikinkiajan mahtiemännän esiliinaan. Jossain välissä kysäisi että jokohan mahtavat nyt riittää -ja kun vastaus oli että riippuu ihan siitä että miten komealta haluat että vaimosi näyttää, pörisi porakone vielä tovin sen jälkeenkin. Kamalan sööttiä :)

...tulevat olemaan tulevana lauantaina. Vähänkö täpinää ilmassa, vihdoin ja viimein saadaan kauan odotettu krappiliemi keitettyä, ja siihen lämmittelyksi vielä koivunlehtiliemi joita mahdollisesti vielä vähäsen sekoitellaankin. Ihkua! Ja ei muuta kun lankaostoksille... :)

Arkkuprojektin kanssa kävi sitten vähän onnettomasti, hieno suunnitelma mutta meni vähän hätäilyksi kuitenkin ja sitä kautta suunnitelmat uusiksi. Uusi viikinkiarkku ei siis valmistunut viime viikonloppuna ja sepälle siis jouduttiin viemään se vanha liimapuukasa -pännii kyllä kun hyvään arkkuun joutuu laittamaan hätävarasaranat ja hyvät saranat puolestaan ovat hätävara-arkussa. Mutta kaipa siihen jotain keksii ettei näyttäisi niin pahalta, ja uudessa arkussa puolestaan on puupintaa (myöskin syvyyssuunnassa) tehdä siihen koko leirin päheimmät kaiverrukset. Näin siis vaatimattomasti. Kunhan saisi ensin kaiverrustaltat teroitettua, siis ;)

Suorastaan hävettävän pitkä päivitysväli tässää on taas tullut, pahoittelen kovin... On vaan ollut niin järkyttävää hoppua päällä ettei ole oikein kirjoittamisen arvoista (olevinaan) saanut edes tehtyä, mutta kun sitä alkaa miettimään niin onhan sitä kuitenkin tapahtunut kummasti asioita.

Isoimpana käsityöalan projektina tässä on ollut päällä edelleen kaverille tiimityönä tehtävä gambeson eli pehmustetakki. Täysin periodeilla materiaaleilla, käsin ommellen. Muutamiakin käytännön havaintoja tuli tehtyä, lähtien ihan siitä että 14 kerrosta pellavaa ison miehen takissa painaa ihan hirveästi ja sellaisen kasan yhteen liittäminen on aika hankalaa. Hyvähän siitä tulee mutta on tullut kyllä kirottua muutamaankin otteeseen melko reippaasti, kun mokomalla on deadline kuitenkin ja se deadline on ylihuomenna...

Toinen uhkaavasti edessä kolkutteleva projekti on taas kerran arkun teko. Kävi niin onnettomasti että isännän kanssa alettiin meidän viikinkiarkkuun miettimään saranoita -irtokannen kanssa meinasi hermot mennä joten jotain kiinnikettä kanteen piti saada ja kun kerran alettiin hakemaan niin sitten kerralla kunnolliset. Eli ei kun miettimään mistä viikinkityyliset saranat saisi. Netistä ei rapakon tältä puolelta löytynyt, ja rapakon takaa tilaaminen ei oikein houkuttanut vaikka kaipa se olisi onnistunutkin... No, seuraava vaihtoehto oli sitten tilaaminen sepältä. Ykkösvaihtoehto sepäksi oli pajaa vailla, toinen osui sopivasti paikalle ja tämän kanssa ehdittiin jo alustavaksi sopiakin asiasta mutta sitten hukkasin mokoman yhteystiedot ja sen jälkeen ei ollut miestä myöskään näkynyt. No, sitten sattui paikalle kolmas joka oli projektiin suostuvainen, ja jonka yhteystiedotkin ovat pysyneet tallessa. Pyysi sitten arkkua pajalleen, jossa kohtaa iski pienimuotoinen hätä -miten me nyt meidän liimapuuarkkua kehdataan minnekään lähettää..? No ei kun uutta sitten tekemään ja liimapuuhirvitys kakkosarkuksi nahkasaranoilla.. :P

Että sillä tavalla tällä kertaa :D

Eipä ole kyllä viime aikoina satunnaisia pipoja lukuunottamatta sanottavammin edistynyt mikään (oma) projekti, on ollut niin hirvittävää viipotusta suuntaan ja toiseen. Sen lisäksi, että tässä kovin yrittää päättää aikoja sitten liikuttavan vähästä kesken jääneitä avoimen yliopiston historianopintoja (2 iltaa viikossa), käydä kerran viikossa työväenopistolla opiskelemassa arkeologiaa (siis 1 ilta viikossa), satunnaista sitäsuntätä taatusti sinä yhtenä arki-iltana joka jäljelle jää ja joka penteleen viikonloppu (pe-su) pitäisi viipottaa jonnekin niin kivaan tapahtumaan ettei poiskaan ilkeäisi olla, alkaa vähitellen olla olo että voisi välillä olla ihan vaan paikallaan, tässä alkaa epäilyttää josko elukatkin unohtavat emäntänsä kun sitä on kotona lähinnä vaan yöt... Mitään tekemättä paikallaan oleminen ei taida tosin olla kovin realistinen vaihtoehto, liikaa mielenkiintoisia hommia odottamassa. Esimerkiksi pitäisi tehdä kaverille gambesonia, joka on tällä hetkellä siinä tilassa, että kaikki kappaleet on leikattu muttei ommeltu yhteen.

No, jotkut asiat edistyvät ilman tekemistäkin, jäkälä-ammoniakkilitkut ovat hiukan pelottavasta alusta huolimatta saaneet itseensä kerättyä jo komeasti väriä. Sormipaisukarve vaikuttaa olevan vähän violettiin päin, naava taas komeasti suorastaan tulenpunainen kuten myös kivenjäkälä. Ja vielä on aikaa niiden lillua ja kehittää väriä monta kuukautta... :)

Tuli sitten inventoitua koipaniikin jälkimaingeissa kaikki  villalangatkin. Myöskin kasvivärjätyt, ja samalla huomattua että lankalaatikkoon on pesiytynyt melkoinen määrä paksua itsevärjättyä lankaa joka on liian höttöä sukkiin tai lapasiin, mutta pehmoista ja ennen kaikkea herkullisissa väreissä. Neulakinnaspipoksihan sitten testikerä päätyi, ja kun testipiposta tuli vallan hieno, muita keriä seurasi perässä. Nyt on sitten pipo poikineen, isompia ja pienempiä. Saas nähdä jaetaanko niiitä sitten pahaa-aavistamattomille elävöittäjäkollegoille vaikka synttärilahjoina vai menevätköhän ihan myyntiin -voipi tosin olla kyllä että keskellä tulevaa kesää villapipojen menekki on vähän heikko.. Mutta joo. Nyt on sitten pipoja. Että näin. :)